Kisafutista ja pihapelejä
Vaikka aikaa on kulunut jo 39 vuotta, muistot elävät yhä kirkkaina.
Elettiin kesää 1982, kun Espanjassa pelattiin jalkapallon MM-lopputurnausta. Tähtipelaajia riitti Brasilian Zicosta Argentiinan Diego Maradonaan, Italian Paolo Rossista Länsi-Saksan Karl-Heinz Rummeniggeen, Ranskan Michel Platinista Puolan Zbigniew Boniekiin, ja niin edelleen.
MM-kisaseurannan lomassa suomalaisessa kerrostalolähiössä pelattiin päivittäin kiivaita pihapelejä. Mukana oli lapsia ja aikuisia. Kisojen huippupelaajia jäljiteltiin, heihin samastuttiin, heitä ihailtiin ja ihannoitiin. Esikuvista ei todellakaan ollut pulaa. Kesä oli parhaimmillaan, yksi parhaistakin.
Lämmin nostalgia sisältää aina riskinsä. Missä määrin aika kultaa muistot? Onko kehitys kulkenut hyvään vai huonoon suuntaan? Oliko ennen ”kaikki paremmin”? Jokaisen ja jokainen aikansa lapsi voi miettiä näihin vastauksia, mutta samalla herää lisää kysymyksiä.
Ovatko pihapelit todellakin kuolleet tai kuolemassa sukupuuttoon, kuten monesti väitetään? Onko lapsilla ja nuorilla nykyään yhtä paljon intoa liikkua ja harjoitella omatoimisesti kuin oli vaikkapa tuolloin 39 vuotta sitten? Kuinka heitä voisi kannustaa järjestetyn seuratoiminnan ulkopuolella tapahtuvan liikunnan pariin?
Aihe on ollut ajankohtainen jo vuosikausia. Siitä on käyty paljon keskustelua, esitetty iso määrä (ikuisuus)kysymyksiä, annettu joitakin vastauksiakin. ”Liikuntapommiksi” kutsuttu ilmiö puhuttaa varmasti jatkossakin, eikä vähiten koronapandemian seurausten takia.
Juuri nyt, kesäkuussa 2021, aihe tuntuu erityisen ajankohtaiselta. Kun käynnissä on koko suomalaisen futiksen kannalta historiallinen lopputurnaus, mikä voisikaan olla tätä sopivampi hetki nauttia pihapelien lumosta, jäljitellä Huuhkajien ja muidenkin maiden huippupelaajien taitavia suorituksia lähellä kotia kauniina kesäpäivinä hyvässä seurassa? Ei tule ihan heti mieleen.
Vaikka jalkapallon euroviisuiksikin kutsutuissa EM-karnevaaleissa ei pelata keskimäärin yhtä laadukasta futista kuin seurajoukkueiden huipputasolla, mielenkiintoista seurattavaa riittää. On hyviä pelejä, erinomaisia maajoukkueita, loistavia pelaajia.
Oletko Pukki vai Hradecky? Hazard vai Lukaku? Kanté vai Mbappé? Chiellini vai Insigne? Blind vai de Jong? Vaihtoehtoja piisaa.
Joten – niin tämä blogi kuin koko Koivukylän Palloseura kannustavat kaikkia lapsia ja nuoria nauttimaan EM-kisoista, liikkumaan omatoimisesti, pitämään yllä vanhaa kunnon pihapelikulttuuria!
HYVÄÄ KISAKESÄÄ KAIKILLE!
Mitri Pakkanen
Kirjoittaja on urheilutoimittaja ja jalkapallovalmentaja, joka on toiminut KoiPS:ssa Fortum Tutorina.