Koivukylän Palloseuran monipuolinen toiminta perustuu pitkälti pyyteettömään vapaaehtoistyöhön, josta Lindforsin jalkapalloperhe on mitä mainioin esimerkki.
Tomi Lindfors on toiminut lastensa joukkueissa valmentajana, seuran tekniikkakoulussa huoltajana sekä hänen vaimonsa Annika eri ikäluokissa niin huoltajna kuin joukkueenjohtajana. Jalkapallosta on tullut heille koko perheen yhteinen harrastus, joka vie arjesta ison osan.
Moi Tomi, mikä Sinulle on seura- ja joukkuetoiminnassa tärkeintä?
– On hienoa saada osallistua omien lasten harrastuksiin ja elää niissä mukana. Tämä antaa todella paljon, mikä on vastavuoroisesti tärkeää myös lapsille. Seuran yhteisöllisyys, mahdollisuus tutustua muiden joukkueiden henkilöihin sekä vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia ovat erittäin tärkeää pääomaa.
Moi Annika, mitä itse haluat vastata tuohon samaan kysymykseen?
– Kun seuraa joukkueiden toimintaa, on kiva nähdä läheltä lasten kehitystä niin jalkapallon kuin muun elämän kannalta. Joukkuehenki ja siinä mukanaolo ovat tätä toimintaa parhaimmillaan. Vapaaehtoisten rooli on aivan ratkaisevan tärkeä. Mitä enemmän meitä on, sitä sujuvampaa ja laadukkaampaa on itse toiminta. Meitä ei ole koskaan liikaa, ja apuja tarvitaan. Jokainen voi olla mukana omalla panoksellaan. Kaikki apu on pelkkää plussaa.
Mitä ajatuksia Tomi Sinulle tulee mieleen seurasta nimeltä KoiPS?
– Olen tykännyt paljon valmennuskoulutuksista, jotka ovat sisällöltään oikein laadukkaita. Niitä on alkanut olla aiempaa tiheämmin, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Koulutuksia voisi mielestäni järjestää nykyistä enemmänkin. Kiva, että seura tarjoaa tätä! Myös fasiliteetit ovat hyvässä kunnossa.
Entä Annika?
– Seuran yhteisöllisyys on tehnyt merkittävän vaikutuksen. Aina voi kysyä apua, jakaa ajatuksia, kysyä neuvoa itseämme kokeneemmilta ja jakaa tietoa myös eteenpäin.
Annetaan puheenvuoro uudestaan Tomille.
– KoiPS:ssa vuoropuhelu tosiaan toimii. Seuralla on hyvä ajatus esimerkiksi siitä, että valmentajapalavereja voisi järjestää nykyistä usemminkin. Kehityskohteet liittyvät lähinnä niin toimihenkilöiden kuin tyttöpelaajien määrään. Millä keinoin heitä voisi houkutella mukaaan toimintaan? Tämä koskee erityisesti ison kentän ikäluokkia.
Tuleeko Sinulle Annika vielä jotakin mieleen?
– Tyttäremme Vanessa oli alun perin ihan ehdoton sen suhteen, ettei koskekaan palloon, kunnes hän sai UEFA Playmakers -toiminnan kautta kipinän jalkapalloon ja vaihtoi voimistelun futikseen.
Annika ja Tomi Lindfors kiittävät KoiPS:n kaikkia työntekijöitä, toimihenkilöitä, pelaajia ja heidän vanhempiaan kuluneesta vuodesta!
LINDFORSIT JA KOIVUKYLÄN PALLOSEURA TOIVOTTAVAT KOKO JÄSENISTÖLLEEN JA KAIKILLE JALKAPALLON YSTÄVILLE OIKEIN HYVÄÄ JOULUA!