Koivukylän Palloseuran kasvatit Sonja Ferm ja Denis Cukici ovat kehittyneet urallaan aina liigatasolle asti. Heidän nykyiset seuransa ovat HPS Kansallisessa liigassa sekä SJK Veikkausliigassa.
Sonja on pelannut lisäksi PK-35:ssä, FC Hongassa ja ONS:ssa. Denis puolestaan eteni Seinäjoelle HJK:n organisaation kautta. Helmikuussa 2003 syntyneet maalivahti ja keskikenttäpelaaja kertovat meille nyt nousujohteisesta urakehityksestään.
Missä ikäluokissa pelasit KoiPS:ssa?
Sonja: “Aloitin 7-vuotiaana ja siirryin noin viisi vuotta myöhemmin sieltä eteenpäin.”
Denis: “Pelasin KoiPS:ssa 7-11-vuotiaana, kun olin muuttanut perheeni kanssa Vuosaaresta Koivukylään.”
Mitkä ovat päällimmäiset muistosi KoiPS:sta?
S: “Kaverit, kesät ja eri turnaukset, kuten Stadi Cupit ovat jääneet hyvin mieleen. Pääsin pelaamaan paljon ja olin vielä silloin enimmäkseen kenttäpelaaja. Vähän myöhemmin olin KoiPS:ssa elämäni ensimmäisissä maalivahtitreeneissä.”
D: “Hyviä ja lämpimiä muistoja on tosi iso määrä. Niiltä ajoilta on jäänyt tärkeitä ystäviäkin. Muistelen mielelläni valmentajia ja muita henkilöitä, jotka olivat toiminnassa mukana. Käyn edelleen vapaa-ajallani KoiPS:n kentällä ja tapahtumissa. Muistan junnuajoilta hyvin yhden viikonlopputurnauksen, jossa pelasimme päivän aikana viisi peliä. Sain pelinumerokseni 36, jota olen sen jälkeen käyttänyt aina näihin päiviin saakka.”
Mikä KoiPS:ssa oli nuorelle jalkapalloilijalle parasta?
S: “Kivat joukkuekaverit olivat etusijalla, sillä heidän takiaan alun perin liityinkin seuraan. KoiPS on pikkuyhteisöllinen seura, jossa on hyviä tyyppejä ja edelleen samoja valmentajia kuin silloinkin. Oma kenttä ja kopit lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta.”
D: “Ystävät, mukavat valmentajat ja yhteisöllisyys olivat tärkeintä. Seurassa oli helppo ja kiva olla. Se oli kuin toinen koti, jossa halusin pitää hauskaa. Aina oli kiva tulla treeneihin.”
Mitä nousu liigatasolle on vaatinut itseltäsi?
S: “Tietysti kovaa treeniä ja työntekoa. Aloin käydä koulun aamuharjoituksissa juuri samoihin aikoihin kuin lähdin KoiPS:sta eteenpäin. Elämäni oli urheilijan arkea ja opiskelua. Se ei tuntunut työnteolta, enkä ajatellut, että näin on pakko toimia. Kaikki tuntui kivalta ja treenatessa kehittyi. Olen aina tykännyt liikkua monipuolisesti.”
D: “Tosi paljon omatoimista harjoittelua, uhrauksia ja kurinalaisuutta. Esimerkiksi HJK-aikoina saatoin joukkueharjoitusten jälkeen jäädä vielä pariksi kolmeksi tunniksi treenaamaan. Kesäiltoina ei voi välttämättä hengailla ulkona kaverien kanssa, vaan on mentävä aikaisin nukkumaan. Elämme jalkapalloilijoina jonkinlaisessa omassa kuplassamme, mutta jossain vaiheessa uhraukset palkitaan. Osaan nyt arvostaa, että niin on tullut toimittua.”
Miten kuvailisit itseäsi pelaajana?
S: “Olen motivoitunut ja määrätietoinen joukkuepelaaja, joka tykkää treenata, haluaa koko ajan kehittyä ja tietää mitä tekee. Vahvuuksiani ovat sijoittuminen, alueen puolustaminen,
perustorjunnat ja pelinavaaminen, jossa näkyy kenttäpelaajataustani. Sosiaalinen luonteeni auttaa ohjaamaan peliä.”
D: “Olen joukkuepelaaja ja mietin aina yhteistä etua. Vahvuuksiani ovat pallovarmuus, pelinlukutaito, aggressiivisuus ja kyky voittaa kamppailutilanteita. Pelasin 11-vuotiaaksi asti hyökkääjänä, mutta olen nyt aika puhdas kutospaikan pelaaja. Vanhemmilta saamani balkanilainen tausta varmasti näkyy otteissani.”
Mitkä ovat tavoitteesi jalkapalloilijana?
S: “Pyrin pääsemään niin pitkälle kuin mahdollista. Joskus olisi hienoa siirtyä hyvään seuraan ulkomaille, saada jalkapallosta toimeentulo ja elää ammattiurheilijan arkea. Päällimmäisenä mielessäni on kehittyä jatkuvasti ja nähdä sitten, mihin rahkeet riittävät.”
D: “Juuri tällä hetkellä yritän pysyä kunnossa ja välttyä vammoilta, jotka ovat aiemmin jonkin verran vaivanneet. Haluan kausi kaudelta kokea, että olen parempi pelaaja kuin vuotta aiemmin. Pyrin välttämään ohivuosia ja kehittymään tasaisen varmasti eteenpäin niin fyysisesti, henkisesti kuin pelillisesti. Tavoitteena on pelata joskus ulkomailla. Unelmamaita olisivat Italia ja Ranska. Haluan tehdä sotaa paenneet vanhempani ylpeiksi ja antaa takaisin sitä, mitä olen saanut heiltä. Kehitys ja nousu huipulle vaativat ennen kaikkea henkistä kanttia.”
Millaisia terveisiä haluat lähettää KoiPS:n jäsenille?
S: “Hyvää kesää kaikille! Menkää Havikselle, nauttikaa peleistä, treeneistä ja seuran yhteisöllisyydestä!”
D: “Iso kiitos kaikille valmentajille, jotka auttoivat minua ja perhettäni! KoiPS on edelleen tosi läheinen seura. Jalkapallon on oltava nuorille pelaajille hauskaa, minkä jälkeen kaikki on mahdollista.”
Koivukylän Palloseura kiittää Sonja Fermiä ja Denis Cukicia haastattelusta sekä toivottaa heille erinomaista futiskauden jatkoa!