Ajatuksia pelipuheesta
Keskustelu jalkapallosta ja kaikesta siitä, mitä nimenomaan pelin sisällä tapahtuu, on jo vuosien ajan merkittävästi sekä vilkastunut että kehittynyt. Suuntaus on oikein tervetullut, mutta parannettavaakin riittää.
Peliin liittyvät ja juuri ’peli’-alkuiset termit ja käsitteet tuntuvat turhan usein menevän keskenään sekaisin, mihin olisi aiheellista tehdä korjausliike niin väärinkäsitysten välttämiseksi kuin yhteisen ymmärryksen lisäämiseksi.
SINIVALKOINEN BLOGI ottaa nyt aiheeseen kantaa ja esittää omia näkemyksiään pelipuheen muutamien yleisimpien sanojen merkityksiin. Tarkoitus ei ole opettaa tai viisastella, vaan pohdiskella mielenkiintoista aihetta ja herättää mahdollisesti lisää keskustelua.
Pelijärjestelmä: Esimerkiksi 4-4-2, 4-3-3 tai 3-5-2 kertoo, kuinka joukkueen kenttäpelaajat lähtökohtaisesti asettuvat kentälle. Tyypillisesti pallottoman vaiheen puolustusmuotoa kuvaavat numerosarjat eivät ole tietenkään absoluuttisia totuuksia, sillä pelijärjestelmä elää jatkuvasti ottelun aikana. Synonyymejä voisivat muodon lisäksi olla ainakin ryhmitys ja pelisysteemi.
Pelitapa: Kyse on siitä, kuinka joukkue pyrkii pelijärjestelmänsä raameissa toimimaan pelin eri vaiheissa eli hyökätessään, puolustaessaan, tilanteenvaihdoissa sekä erikoistilanteissa. Tätä kutsutaan joskus myös pelityyliksi. Pelitavan avainsisältöjä voivat olla muun muassa pitkäkestoinen pallonhallinta, nopeat vastahyökkäykset, korkea prässi ja/tai matala puolustusblokki.
Peli- tai ottelusuunnitelma: Tämä on taktiikka tai strategia, jota joukkue lähtee toteuttamaan yksittäisessä ottelussa. Valintoihin vaikuttavat esimerkiksi oma terveystilanne, vastustajan ominaisuudet, koti- tai vieraskenttä, sarjatilanne, pelipäivän sää, kentän kunto ja koko. Suunnitelma voi toki muuttua ottelun aikana ja varsinkin sen mukaan, kumpi joukkue tekee ensimmäisen maalin.
Pelimalli: Tällä voidaan tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa. Juniorifutiksessa 5v5, 8v8 ja 11v11 ovat eri ikäluokkien pelimalleja eli otteluiden pelaajamääriä. Pelimalliksi kutsutaan joskus myös jotakin pelillistä kokonaisuutta, kuten pallollisen ja pallottoman vaiheen toimintojen välistä yhdistelmää, jota joukkue pyrkii hyödyntämään. Tällöin ollaan siis hyvin lähellä pelitavan käsitettä.
Peli-identiteetti: Kyseessä on joko yksittäisen joukkueen, koko seuran tai kokonaisen jalkapalloliiton filosofia sekä samalla käytännön ajatus siitä, mitä rakenteita ja toimintoja kentällä pelattavan pelin tulisi sisältää ja miltä sen tulisi näyttää. Peli, harjoittelu ja valmennus muodostavat tässä kiinteän kolminaisuuden, jonka koko toiminnan punaisena lankana on yhteinen peli-identiteetti.
Kun käsitteet pidetään toisistaan sopivasti erillään, koko peliä on helpompi hahmottaa ja jäsentää. Niin pelaajille kuin valmentajille on tärkeää ymmärtää käytännössä eli itse peli- tai harjoitustilanteissa, mitä mikin termi tarkoittaa. Tällöin jokainen meistä voi nauttia yhä laadukkaammasta jalkapallosta.
Koivukylän Palloseuran SINIVALKOINEN BLOGI toivottaa kaikille lukijoilleen antoisaa futissyksyn jatkoa!
Mitri Pakkanen
Kirjoittaja on urheilutoimittaja ja jalkapallovalmentaja, joka on toiminut KoiPS:ssa Fortum Tutorina.